 |
| Pronoviaksen mainoskuva |
Lupasin itselleni, että tämä morsian ei höntyile VARSINKAAN hääpuvun kanssa. Olin jo salaa unelmoinut hääpukukierroksista morsiusliikkeissä yhdessä kaasojeni kanssa: sovittaisin kymmeniä ihania pukuja, vertailisin hintoja ja miettisin todella, mikä pukee minua parhaiten. Etukäteen olisi tietysti lupa selailla häälehtiä ja bongailla kivoja yksityiskohtia. Kaiken olisi unelmissani kruunannut tietysti se hetki, kun saan ylleni sen täydellisesti istuvan, sopivan hintaisen ja kaasot kyyneliin saavan mekon. Kyllä minä tuntisin sitten sen oikean puvun sydämessänikin - niinhän ne tuntee telkkariohjelmissakin.
Mutta ei mennyt taas niin kuin Strömsössä tällä morsiamella. Kun anoppi sai kuulla, että hääkirkko on varattu, oli heti seuraavana päivänä lähdettävä Stockmannille katsomaan, löytyisikö sieltä Ale-pukuja. Myönnyin ehdotukselle, koska olisihan se nyt kiva vähän hypistellä jo mekkoja - enkä todellakaan uskonut, että siellä mitään alennusmyyntejä olisi...
Hääpuvun tyyliä etsimässä
Puvun tyylistä en ollut mitenkään supervarma, koska olen todella huono tunnistamaan sovittamatta, millainen leikkaus ja muoto kroppaani istuu. Fakta kuitenkin on, että olen superlyhyt, mutta en mikään superhoikka. Sen verran osasin googlata ennakkoon, että merenneitomallisia pukuja minun olisi turha katsella, saati sitten valtavia kermakakku-unelmia, jonne tämä pieni morsian olisi hukkunut.
Pienen nettisurffailun jälkeen puvun kriteereiksi muodostuivatkin nämä seikat:
1. Puku ei saa olla kiiltävää kangasta, kuten satiinia
2. Puvun yläosa saisi olla mielellään hihaton, ehkä sweetheart-mallinen
3. Puvun yläosan ja alaosan on erotuttava selkeästi toisistaan.
4. Puvussa pitäisi olla jotain erityisiä yksityiskohtia, esimerkiksi pitsikirjailua
5. Puvun helma saisi olla näyttävä ja tyllinen
6. Ei röyhelöitä, kerrostuksia, ruusuja tai muita homssuisia juttuja
Löysin virolaisesta
Mileu-nettikaupasta puvun, joka vastasi hyvin näitä kriteerejä. Netistä ei kuitenkaan ollut aikomusta pukua tilata, vaan tämä toimi lähinnä suuntaa-antavana mallikuvana.
Kuva kourassa Stockmannille
No siellä sitä sitten oltiin, Stockmannin hääpukuosaston ale-rekillä. Näytin mallikuvan myyjälle ja hän osoitti rekistä yhtä pukua, joka ei ollut ihan mallikuvani kaltainen, mutta aiheutti morsmaikulle heti sydämentykytyksiä. Myös anoppi ihasteli ja sitten olikin jo varattava sovitusaika. Näin heinäkuussa Stockmannilla ei ole useampia myyjiä palvelemassa, joten sovittamaan ei pääse ilman ajanvarausta. Sain ajan seuraavalle viikolle, tarkemmin sanottua tälle tiistaille. Ennen sovitukseen lähtöä vannoin työkaverilleni, etten todellakaan ole ostoaikeissa. Tarkoitus on vain kokeilla, miten erilaiset mallit istuvat päälle.
Stockmannin ystävällinen myyjä avusti ensimmäisenä silmääni osuneen, sydämentykytyksiä aiheuttaneen puvun päälleni. Puku istui säälittävän lyhyeen torsooni yllättävänkin hyvin. Jopa niin hyvin, että jouduin vähän miettimään pankkitilini saldoa. No okei, olihan puku numeron liian pieni selästä, mutta äkkiäkös sitä nyt viisi kiloa morsiusdieetillä pudottaa :D
Kokeilin neljää muuta saman merkkistä pukua. Kaikki puvut olivat samantyylisiä mutta poikkesivat kuitenkin muotoilultaan. Upeita joka ikinen, mutta se ensimmäinen puku veti koko ajan pidemmän korren. Siitä en yksinkertaisesti löytänyt mitään vikaa.
Häämekko löysi morsiamen
Sitten päätin tehdä sen: antaa kohtalolle vapaat kädet. Unelmien pukuni on 50 prosentin alennuksessa, mutta perjantaina aleprosentti kasvaa 60 prosenttiin. Päätin, että jos puku on vielä perjantaiaamuna rekissä, ostan sen itselleni. Jos ei ole, itken kolme viikkoa putkeen ;) No, soitin tänään illalla Stockmannille ja puku oli kuin olikin vielä tallella. Huomenna anoppini säntää aamulla ostamaan sen puolestani. Sitten minulla on ihan oikea häämekko. Elämäni kallein mekko, jota käytän vain yhten päivänä. Mutta ei haittaa, koska se on ihana!
Kuvia mekosta en valitettavasti voi tänne laittaa, koska sulhonikin saattaa eksyä blogin sivuille. Suuri julkistus on sitten keväällä 2014!
Tässä kuitenkin vähän Pronovias-fiilistelyä, koska merkin kaikki puvut ovat omalla tavallaan upeita! Ehkä joukosta löytyy minunkin pukuni, ehkä ei ;) Kuva napattu Elegant Wedding -lehden sivuilta.
