Juhlatila mietinnässä: Omat juomat vai ravintolahäät?

Jos häitämme juhlittaisiin Helsingissä, todella varteenotettava vaihtoehto juhlatilaksi olisi Klaus K -hotellin upea Rake-sali. Kuva: Klaus K

Ensimmäisessä blogipostauksessani jo kehuskelin, kuinka olimme löytäneet täydellisen hääjuhlatilan Porvoosta. No siellähän se edelleen toki nököttää, mutta olemme nyt ehkä sittenkin tulossa toisiin aatoksiin. Kävimme nimittäin palaveroimassa juhlapaikassa viime viikolla ja muutama asia rupesi ärsyttämään. Paikka on edelleen miljööltään täydellinen, mutta hinta on yksinkertaisesti liian kova. Tässä asiat, jotka tällä hetkellä morsmaikkua jurppii:

- Tilassa on myyntitakuu (lähes 7000e!!!). En halua omana hääpäivänäni välttämättä stressata siitä, että juovatko häävieraat tarpeeksi viinaa, jotta myyntitakuu menee rikki. Suurin osa tuosta summastahan toki täyttyy ruoista ja tarjoamistamme juomista, mutta siinä on silti pari tonnia ilmaa täytettävänä.
- Koko ajan ilmenee piilokuluja. Yhtäkkiä menun hintaan ei enää kuulunutkaan kahvia.
- Bileiden on loputtava jo ennen puolta yötä. Onkos se nyt vähän tylsää hei?
- Paikan annoskoot epäilyttävät. Saavatko vieraat tarpeeksi syödäkseen? Jos vieraille jää nälkä, niin siitä tulee kaikille paha mieli.

On paikassa toki monia hyviäkin puolia. Juhlatila on upea ja ruoka todella hyvää. Kuten jo aiemmin mainitsin, ruoka on yksi häidemme tärkeimmistä asioista ja tässä kyseisessä paikassa ei tarvitse pelätä lihapulla- ja ranskisbuffettia.

Ravintolahäät vai omat juomat?

Nyt vastaamme onkin tullut tämä hääjuhlien perimmäinen kysymys: varaammeko paikan, johon saa viedä omat juomat ja säästämme tällöin kuluissa vai vietämmekö ravintolahäät, jolloin vieraat ostavat itse osan juomista, mutta saamme varmasti hyvää ruokaa? Oletin, että meidän kohdallamme ravintolahäät ovat ihan sopiva ratkaisu. Olen ollut muutamissa häissä, joissa vieraille tarjotaan alkumaljat ja ruokajuomat, jonka jälkeen baarista saa ostaa juotavaa omakustanteisesti. Mutta nyt kun olen itse morsiamena ja joutunut vertailemaan hintoja, niin saatan sittenkin kallistua omat juomat sallivaan juhlatilaan. Tuntuu nimittäin aivan älyttömältä ostaa ravintolalta 40 euron viinipulloja, jotka maksavat oikeasti murto-osan tuosta hinnasta. Ja sitten vielä mahdollisesti se stressi myyntitakuusta.

Keräsin kokoon hieman plussia ja miinuksia molemmista vaihtoehdoista

Ravintolahäät

+ Tilasta ei useimmiten joudu maksamaan erikseen
+ Voi saada tasokkaampaa ruokaa kuin pitopalvelusta (tai itse tehtynä)
+ Henkilökunta kuuluu useimmiten menun hintaan
+ Vaivatonta. Et joudu hankkimaan erikseen tilaa, ruokaa, astioita ja tarjoilijoita
– Ravintolassa on A-oikeudet, joten sinne ei saa viedä omia juomia
– Juomat maksavat ravintoloissa järkyttävän paljon. Perus viinipullostakin joutuu usein pulittamaan 30-50e
– Tila voi olla liian ravintolamainen. Onko tilaa esimerkiksi tanssia? Riippuen tietysti paikasta.
– Huomaamattomia piilokuluja voi olla. Ole tarkkana, veloitetaanko esimerkiksi narikasta tai hääkakkukahvista erikseen?

Juhlatila, jonne saa viedä omat juomat (ja ruoat)

+ Voit tarjota vieraillesi koko illan juomat edullisesti hakemalla ne esimerkiksi Tallinnasta. Saa juuri sellaiset juomat kuin haluaa! Halvimmat venäläiset kuohuviinit maksavat 2e/pullo tai sitten voi satsata vähän parempiin juomiin, eikä sekään tule superkalliiksi.
+ Jos paikkaan saa myös viedä omat ruoat, voi säästää satoja tai jopa tuhansia euroja. Perhe ja ystävät voivat osallistua ruokien tekoon/tarjoiluun
+ Pitopalvelu tulee usein hieman edullisemmaksi kuin ravintolamenu
+ – Enemmän säätämistä. Jotkut morsiamet tykkää väkertää ja suunnitella, mutta toisille stressittömät ravintolahäät ovat parempi vaihtoehto
– Tila voi maksaa paljon! Suosituimmat juhlatilat voivat periä helposti 1000-2000e tilavuokraa
–  Joutuu hankkimaan pahimmassa tapauksessa kaikki jutut erikseen tarjoilijoista lautasliinoihin ja astioihin.
– Kun alkoholia on tarjolla rajattomasti (esimerkiksi petollista boolia), voivat häävieraat olla loppuillasta aika tuiterissa. No mutta sehän kuuluu asiaan :D


Meillä on nyt siis ravintolahäille toinen vaihtoehto Porvoosta. Kyseessä on paikka, jonne saa viedä omat juomat, mutta pitopalvelu on pakollinen. Kokemuksesta kuitenkin tiedän, että kyseisen paikan pitopalvelu on hyvä. Paljastan seuraavassa postauksessani lisätietoja ja paikan nimen ;)

Macaron Trinket Box – syötävän suloinen lahja häävieraille

Surffailin eilen netissä hääkarkki-ideoita etsien ja törmäsin ehkä maailman turhimpaan, mutta AH niin ihanaan tuotteeseen. Kyseessä on amerikkalaisen Two's Companyn valmistama syötävän söpö korurasia, joka mukailee suosittua ranskalaista macaron-leivosta:

Kuva: Two's Company

Harmi, että nuo maksaa 10 dollaria per rasia. Ei nyt ihan heti löydy nimittäin 800 euroa ylimääräistä, että saisi jokaiselle häävieraalle antaa tuollaisen muistoksi :D Vähän kyllä jo selvittelin, että jos noita pystyisi askartelemaan itse jostakin massasta...sisäinen häähulluni alkaa siis pikku hiljaa herätä.

Macaron Trinket Boxeja löytyy monista amerikkalaisista sekä englantilaisista nettikaupoista. Muun muassa supermamma Martha Stewart on suositellut ohjelmassaan kyseistä tuotetta, joten ei ihme, että rasiat ovat jenkkilässä suosittuja. Rasioita voi tilata yksittäin tai 12 kappaleen rasiassa.

Ihania, eikö?

Mistä pienet hääkengät kokoa 35?

Tälle morsiamelle kelpaisi vaikka nämä Alexander McQueenin suunnittelemat korkkarit, joita Kate Middleton eli ruhtinatar Catherine piti häissään.

Morsmaikulla on ongelma. Puku on hankittu, mutta sitten pitäisi vielä löytää ne kengät. Kiire ei toki ole, koska häitä tanssitaan vasta ensi toukokuussa. Mutta metsästys täytyy kuitenkin aloittaa hyvissä ajoin, sillä aivan tavallisesta kenkäkaupasta ei välttämättä korkkareita näihin koipiin löydy.

Tiedätkö sinä, mistä löytyisi pieniä, laadukkaita ja näyttäviä hääkenkiä koossa 35? Kommentoi alle! Saa ehdottaa sekä nettikauppoja että putiikkeja, joihin pääsee sovittelemaan. Suuntaan syyskuussa lomailemaan Barcelonaan, joten jos tiedät sieltä jonkun ihanan kaupan, niin vinkkaa toki siitäkin!

P.S. Ei mene aina nappiin huippusuunnittelijallakaan. Näitä Alexander McQueenin kenkiä en laittaisi ikinä jalkaani :D

Häämekko löysi morsiamen - Pronovias vei sydämen!

Pronoviaksen mainoskuva

 Lupasin itselleni, että tämä morsian ei höntyile VARSINKAAN hääpuvun kanssa. Olin jo salaa unelmoinut hääpukukierroksista morsiusliikkeissä yhdessä kaasojeni kanssa: sovittaisin kymmeniä ihania pukuja, vertailisin hintoja ja miettisin todella, mikä pukee minua parhaiten. Etukäteen olisi tietysti lupa selailla häälehtiä ja bongailla kivoja yksityiskohtia. Kaiken olisi unelmissani kruunannut tietysti se hetki, kun saan ylleni sen täydellisesti istuvan, sopivan hintaisen ja kaasot kyyneliin saavan mekon. Kyllä minä tuntisin sitten sen oikean puvun sydämessänikin - niinhän ne tuntee telkkariohjelmissakin.

Mutta ei mennyt taas niin kuin Strömsössä tällä morsiamella. Kun anoppi sai kuulla, että hääkirkko on varattu, oli heti seuraavana päivänä lähdettävä Stockmannille katsomaan, löytyisikö sieltä Ale-pukuja. Myönnyin ehdotukselle, koska olisihan se nyt kiva vähän hypistellä jo mekkoja - enkä todellakaan uskonut, että siellä mitään alennusmyyntejä olisi...

Hääpuvun tyyliä etsimässä

 

Puvun tyylistä en ollut mitenkään supervarma, koska olen todella huono tunnistamaan sovittamatta, millainen leikkaus ja muoto kroppaani istuu. Fakta kuitenkin on, että olen superlyhyt, mutta en mikään superhoikka. Sen verran osasin googlata ennakkoon, että merenneitomallisia pukuja minun olisi turha katsella, saati sitten valtavia kermakakku-unelmia, jonne tämä pieni morsian olisi hukkunut.

Pienen nettisurffailun jälkeen puvun kriteereiksi muodostuivatkin nämä seikat:

1. Puku ei saa olla kiiltävää kangasta, kuten satiinia
2. Puvun yläosa saisi olla mielellään hihaton, ehkä sweetheart-mallinen
3. Puvun yläosan ja alaosan on erotuttava selkeästi toisistaan.
4. Puvussa pitäisi olla jotain erityisiä yksityiskohtia, esimerkiksi pitsikirjailua
5. Puvun helma saisi olla näyttävä ja tyllinen
6. Ei röyhelöitä, kerrostuksia, ruusuja tai muita homssuisia juttuja

Löysin virolaisesta Mileu-nettikaupasta puvun, joka vastasi hyvin näitä kriteerejä. Netistä ei kuitenkaan ollut aikomusta pukua tilata, vaan tämä toimi lähinnä suuntaa-antavana mallikuvana.

Kuva kourassa Stockmannille

 

No siellä sitä sitten oltiin, Stockmannin hääpukuosaston ale-rekillä. Näytin mallikuvan myyjälle ja hän osoitti rekistä yhtä pukua, joka ei ollut ihan mallikuvani kaltainen, mutta aiheutti morsmaikulle heti sydämentykytyksiä. Myös anoppi ihasteli ja sitten olikin jo varattava sovitusaika. Näin heinäkuussa Stockmannilla ei ole useampia myyjiä palvelemassa, joten sovittamaan ei pääse ilman ajanvarausta. Sain ajan seuraavalle viikolle, tarkemmin sanottua tälle tiistaille. Ennen sovitukseen lähtöä vannoin työkaverilleni, etten todellakaan ole ostoaikeissa. Tarkoitus on vain kokeilla, miten erilaiset mallit istuvat päälle. 

Stockmannin ystävällinen myyjä avusti ensimmäisenä silmääni osuneen, sydämentykytyksiä aiheuttaneen puvun päälleni. Puku istui säälittävän lyhyeen torsooni yllättävänkin hyvin. Jopa niin hyvin, että jouduin vähän miettimään pankkitilini saldoa. No okei, olihan puku numeron liian pieni selästä, mutta äkkiäkös sitä nyt viisi kiloa morsiusdieetillä pudottaa :D 

Kokeilin neljää muuta saman merkkistä pukua. Kaikki puvut olivat samantyylisiä mutta poikkesivat kuitenkin muotoilultaan. Upeita joka ikinen, mutta se ensimmäinen puku veti koko ajan pidemmän korren. Siitä en yksinkertaisesti löytänyt mitään vikaa.

Häämekko löysi morsiamen

 Sitten päätin tehdä sen: antaa kohtalolle vapaat kädet. Unelmien pukuni on 50 prosentin alennuksessa, mutta perjantaina aleprosentti kasvaa 60 prosenttiin. Päätin, että jos puku on vielä perjantaiaamuna rekissä, ostan sen itselleni. Jos ei ole, itken kolme viikkoa putkeen ;) No, soitin tänään illalla Stockmannille ja puku oli kuin olikin vielä tallella. Huomenna anoppini säntää aamulla ostamaan sen puolestani. Sitten minulla on ihan oikea häämekko. Elämäni kallein mekko, jota käytän vain yhten päivänä. Mutta ei haittaa, koska se on ihana! 

Kuvia mekosta en valitettavasti voi tänne laittaa, koska sulhonikin saattaa eksyä blogin sivuille. Suuri julkistus on sitten keväällä 2014!

Tässä kuitenkin vähän Pronovias-fiilistelyä, koska merkin kaikki puvut ovat omalla tavallaan upeita! Ehkä joukosta löytyy minunkin pukuni, ehkä ei ;) Kuva napattu Elegant Wedding -lehden sivuilta.

Hei me mennään naimisiin!

Hei vaan kaikille! Täällä kirjoittelee yksi onnekas toukokuun 2014 morsian, joka päätti pystyttää oman hääpurkautumisfooruminsa blogin muodossa kaikkien asiasta kiinnostuneiden iloksi. Ikää morsmaikulla on tällä hetkellä mittarissa 26, joten kai sitä voisi itseänsä jo melko naimakypsäksi kutsua ;) Yhteiseloa sulhasen kanssa takana noin 6,5 vuotta, joista 1,5 vuotta olemme olleet kihloissa. Häitämme juhlitaan siis toukokuussa 2014 ja papin aamen kuullaan syntymäkaupungissani Porvoossa.

Hääblogini käsittelee kaikkea häihin liittyvää aina juhlapaikkaideoista, hääpukufiilistelyihin ja juhlatarjoiluihin. Erityisesti viimeksi mainittuun aihepiiriin, eli ruokaan aion syventyä tarkasti, koska olemme mieheni kanssa molemmat vannoutuneita kulinaristeja. Meidän häissä ei siis eineslihapullia näy ;)

Kirkko on jo varattu ja hääpaikkakin käytännössä lyöty lukkoon, mutta ei nyt kaikkea kerralla paljasteta. Tässä kuitenkin jo pieni teaseri juhlapaikasta:

Toivottavasti viihdyt hääblogini parissa!